Pari tarinaa yhteisöryhmistä

Tässä postauksessa hieman lisää juttua muutamasta tapaamastani yhteisöryhmästä. Ryhmien asiakkaat ovat tyypillisesti pääosin naapureita, kavereita ja sukulaisia. Mikäli ryhmällä on myynti-/työskentelytila jonkin vilkkaamman kadun varressa tai he ovat muuten ihmisten helposti saavutettavissa, niin toki silloin asiakaskunta laajenee. Jokainen ryhmä pitää toiminnastaan omaa kirjanpitoa sekä tekee muistiinpanoja ryhmän kokouksista. Näitä tietoja käydään läpi, kun järjestön työntekijät tulevat säännöllisesti toistuville vierailuille. Jokaisella ryhmällä on nimettynä "johtaja", joka on lähinnä kuitenkin ryhmänvetäjän roolissa. Yhteistyö ryhmäläisten kesken sujuu yleisesti ottaen mutkattomasti, onhan heillä yhteinen päämäärä.

Muistatko erään kevään postauksen, jossa kerroin mm. rouvasta, joka möi jurtan kiinnitysköysiä sekä saappaita vilkkaan tien varressa aivan heidän jurttakotinsa vieressä. Pääsin tapaamaan kyseisen perheen uudestaan ja kuulin uusimmat kuulumiset. Työntekoa oli jatkettu entiseen malliin ja perheen koko oli kasvanut yhdellä uudella tulokkaalla. Yksi iloinen uutinen oli myös se, että perheen poika on päässyt yliopistoon opiskelemaan kaupunkisuunnittelua. Sillä saralla lieneekin täällä päin jotain tehtävissä. Jurtta oli muutettu uuteen paikkaan kukkulan päälle, josta avautui hienot maisemat.

Onko tämä vähän epätarkka kuva... no anyway, rouva esittelee materiaaleja pöydän luona ja opiskelijapoika istumassa kamiinan edessä.

Näkymä perheen jurtalta...

...ja tässä toinen.

Yksi ryhmä pitää pientä autokorjaamoa tien laidassa. Varsinkin kaupungin laitamien kuoppaiset tiet sekä huristelut aroilla (joskus aivan hurjan hiekkapölyn keskellä) ovat omiaan testaamaan auton kestävyyttä. Siksipä tällaisille palveluille on kysyntää.

Pienen pieni korjaamo.

Korjaamolla päivystänyt ryhmäläinen esitteli mielellään työvälineitä ja kertoi toiminnasta.

Tämä ryhmä oli kyllä varsin mainio. Heillä on jos jonkinlaista kasvin kasvatusta, lisäksi vieläpä tyrnipensaita! Voitteko kuvitella? Olen muuten juonut täällä tosi hyvän makuista tyrnimehua. Vierailupäivä oli aurinkoinen ja söimmekin ryhmän valmistamaa lounasta ulkona. Ja siinä riittääkin sitten muisteltavaa, oli nimittäin sen verran mielenkiintoiset eväät lihoineen, makkaroineen ja näiden liemineen:)

Ryhmäläisiä yhteiskuvassa.

Karsinoita kasviksille.

Kasvihuone. Edessä kaksi järjestön työntekijää, yksi ryhmäläinen sekä SYL:n Salla ja Nora.