Kuvia

Tässäpä muutamia kuvia kaupungin keskustasta. Paikallinen keskusaukio on parlamenttitalon edustalla. Näin talviaikaan oli aukiolla suhteellisen hiljaista, mutta ehkä se tästä vilkastuu kevään myötä.


Tää on se Reetun tunnetuksi tekemä heppu..




Näkymä aukiolta



Lähikuva sankarista, tosin paikallisilla myös muitakin mielipiteitä kyseisestä miehestä



Parlamenttitalo, keskellä Tsingis Khanin patsas.




Näkymä aukiolta

 

Tämä kuva otettu matkalla asunnolle, pientä vuoren kukkulaa taustalla



Pikkuruinen kaukalo oli viritelty aukion laidalle. Taustalla komeileva kaareva lasitalo on toimistoja täynnä.



Tsagaan Sar

Tsagaan Sar tai valkoinen kuukausi on Mongolialainen uusi vuosi. Tänä vuonna tämä kansalle tärkeä juhla osui tammi-helmikuun vaihteeseen ja uuden vuoden aattoa juhlittiin 30.1. Pyhäpäivien lukumäärä vaihtelee ja töihin tulon kanssa ei ole kuulema niin nuukaa, näin minulle kerrottiin. Tärkeintä juhlassa on yhdessäolo perheen ja läheisten kanssa syöden ja juoden paikalliseen tyyliin. Lisäksi vierailut ystävien ja sukulaisten luona ovat ehdottoman tärkeitä.

Toki myös koko uuden vuoden aattopäivän kestävällä painiturnauksella on tärkeä rooli ja sitä seurataankin tv:stä ahkeraan. Alunperin 256 painijaa karsivat vähitellen siten, että aina voittaja pääsee jatkoon ja häviäjä tippuu pelistä pois. Loppujen lopuksi sain todistaa illalla noin klo 21, kun vanha ja voittamaan tottunut mestari niittasi nuoren haastajansa. Palkintona oli uusi titteli ja se onkin tavoittelemisen arvoinen. Heinäkuussa järjestettävien Naadam-juhlien painiturnauksen palkinnot ovat puolestaan sitten jotain muuta eli rahaa, autoja ja kaikenlaista tavaraa. Painin ohella myös judo on kansan suosiossa ja miksipä ei, kun jopa olympiamitaleita on tästä lajista saatu.

Pääsin tutustumaan jälleen yhden erilaisen kulttuurin piirteisiin, kun pyhien aikaan vierailin kolmessa eri perheessä. Näissä kaikissa mentiin samalla kaavalla eli vieras istutettiin oikopäätä ruokapöydän ääreen ja sitten eikun syömään ja juomaan. Tarjolla oli lammasta useammassa eri muodossa, boozeja (höyrytettyjä lihanyyttejä), salaatteja sekä muuta pientä suolaista ja makeaa syötävää. Juomapuolen tietysti voi jo arvatakin eli vodkaa sekä eri eläinten maitoa tarjottiin ja  nyt olen sitten minäkin maistellut niin käynyttä tamman maitoa kuin kamelin maitoa. Uusia makuelämyksiä! Ihan heti ei meistä kavereita tullut, voineeko muuta sanoa..

Tsagaan Sar on nimenomaan ilon ja onnellisuuden juhla, koska tästä alkaa kevään ja kesän eli uuden odotus. Valitettavasti joku lienee ollut asiasta eri mieltä ja tällä viikolla on ollut hyytävän kylmät ilmat! Kevään tuloa siis vielä odotellaan.

Mongolia ei liene kovinkaan kuuluisa omasta ruokakulttuuristaan. Tarjolla on monenlaista paikallista syötävää ja riisi, nuudelit, perunat ja eri eläinten liha eri muodoissaan ovat pääosissa sekä toki maitotuotteet. Pieniä ruokakauppoja on lähes vieri vieressä ja melkeinpä ihan mistä tahansa voi sellaisen löytää. Isommissa supermarketeissa on tietysti huomattavasti laajempi valikoima. Myöskään ravintolan tai astetta vaatimattomamman ruokapaikan löytämisessä ei tule hankaluuksia. Sitä vastoin hankaluus voi tulla sitten, kun pitäisi saada menusta selvää. Tähän asti kuitenkin kaikki mitä eteen on tuotu, on myös syöty.

Linkin takaa löytyy vähän lisäinfoa juhlasta, kuvia arvovaltaisista henkilöistä, painimestarista sekä tästä "kakkutornista", joita oli jokaisessa perheessä. Tornin korkeus määritellään jokseenkin näin, nuori perhe: 3 kerrosta, keski-ikäinen perhe 5 kerrosta ja vanha perhe 7 kerrosta tai enemmän. Pääasia on, että alimmainen ja ylimmäinen kerros ovat onnellisuuden kerroksia ja välissä onnen ja epäonnen hetket vuorottelevat. Kakku pinotaan valtavista kekseistä, päällimmäiseksi laitetaan kakkupohja ja kaikki tämä koristellaan, pääosin valkoisin koristein, 3 päivää ennen syömistä.
http://www.infomongolia.com/ct/ci/7365

Mennään bussilla!

Ensiksi kuitenkin tärkeä päivitys koskien trollibussin (johdinauto tms.) lipun hintaa, on nimittäin korotettu 100T. Ihan kivasti asia oli ilmaistu bussin tuulilasiin laitetulla paperinpalasella. Taisin tuoda mukanani oman kotoisen verojen korotuksilla rahastamisen.. Olen kulkenut nämä alkuajan pakkaspäivien satunnaiset vierailut toimistolle bussilla. Yleensä tai lähestulkoon aina bussit ovat täynnä eli seisomapaikka on taattu. Joskus harvoin keskellä päivää tai myöhään illalla voi jopa saada istumapaikan. Istumapaikat ovat kysyttyjä, sillä kuten aikaisemmin jo mainitsin niin liikenne on melko kaoottista ja se tietää äkkinäisiä pysähdyksiä ja ihmeellisiä ohituksia. Lisäksi matkaan saa varata aikaa runsaasti, koska matkanteko kestää. Tosin tässä voi huojentaa itseään sillä, että kun paikalliset sanovat jonkin kellonajan esimerkiksi tapaamiselle niin siihen voi huoletta lisätä vähän ekstraa, koska myöhästymisen syynä on tietysti liikenne. Tämä on siis täysin hyväksytty syy, no problem. Ja tietenkin, missä ruuhka niin siellä taskuvarkaat. Kop kop.

Bussilippu maksetaan käteisellä ja tätä varten tarvitaan tietysti rahastaja, koska lippua ei osteta kuljettajalta. Rahastajia on sitten niin moneen lähtöön kuin voi vain kuvitella. On nuorta ja vanhaa, naista ja miestä eli yhtä tiettyä muottia ei todellakaan ole. Työasukin on se, mitä päällä sattuu olemaan. Pysäkiltä lähdettäessä rahastaja kiertää bussissa yleensä paksu tugruk-setelinippu kädessään. Luppoajan he käyttävät rahojen lajittelemiseen sopiviin nippuihin tai sitten kuskin kanssa jutusteluun.

Olen useammankin kerran jo itsekseni myhäillyt tätä kaikkea menoa mikä liittyy bussilla matkustamiseen tai liikenteeseen yleensä. Paikallisten mukaan, ja itsekin olen sen huomannut, kuskit ovat agressiivisia ja välittävät vain omasta tekemisestään. Tämä ei kuitenkaan noin yleisesti ottaen päde ihmisiin. Itse olen tutustunut vieraanvaraisiin ja avuliaisiin henkilöihin.

Tähän mennessä olen täällä juonut teetä yhtä paljon tai jopa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Varsinkin talvikuukausina juodaan paljon, siis tosi paljon, kuumaa vettä ja tästä minua muistutetaan yhä uudestaan ja uudestaan. Eräs Suomessa käynyt paikallinen ihmetteli minulle, että hänen huomionsa mukaan suomalaiset eivät olleet syöneet kuumia keittoja tai juoneet kuumia juomia. Muutenkaan kuuman ruoan sekä kylmän juoman yhdistelmä ei ole hyväksi keholle. Ehkä kuitenkin on parempi etten tämän enempää ravintovinkkejä jaa, kun en mikään asiantuntija näiden suhteen ole todellakaan. Paikallisesta ruokakulttuurista lisää myöhemmin.