Miljonääriksi yhdessä yössä

Mongolian rahayksikkö on tugrik (T) ja 1€ = 2300T eli käytännössä minusta tuli täällä kertaheitolla miljönääri. Hieman omituiselta näin aluksi tuntuu, kun miettii summia euroina ja yrittää päästä niistä jotenkin kärrylle. Harvoin Suomessa ajattelee kymmeniä- tai satojatuhansia euroja, mutta täällä se on arkipäivää T:n osalta. Bussimatka maksaa 500T matkan pituudesta riippumatta, trollibussi 200T, leipäpaketti n. 600-1200T ja olut kaupassa n. 700-1400T sekä ravintolassa n. 2000-4000T. Kaikki ei välttämättä ole halpaa, hintoja vertailemalla pääsee juonesta kiinni. Ravintolassa syöminen kuitenkin kannattaa, sillä lounaan saa halvimmillaan 1000T:lla, ehkä jostain vielä halvemmalla. Ravintolavaihtoehtoja löytyy jokaisen makuun, on aasialaista, eurooppalaista sekä KFC..

Likaisuus ja roskaisuus on tyypillistä. Roskia näkee jokapuolella niin kasoissa kuin ajelehtimassa maassa. Toisin sanoen muutamalle ahkeralle ekoihmiselle löytyisi työnsarkaa. Tosin sitä en tiedä tulisiko tuosta hommasta koskaan valmista. Villejä koiralaumoja en toistaiseksi ole nähnyt vaan vastaan on jolkotellut leppoisia kulkukoiria, lähempää tuttavuutta en kylläkään ole tehnyt. Kulkukoirat ovat nekin tosiaan yleisiä. Pienet, söpöt koiranpennut vaeltelevat pitkin katuja roskia tonkien. Yhtään virallista (tai niin kuin me sen ymmärrämme) koiranulkoiluttajaa en ole nähnyt.

Toinen viikko kielikurssia on käynnissä ja ehkäpä jotain olen jo omasta mielestä oppinut. Kunnollisen keskustelun käyminen odottaa vielä aikaansa, saa nähdä tuleeko sellaista olemaan tämän vuoden aikana. Joskus venäjän alkeet käyneenä osasin odottaa kyrillisiä aakkosia, mutta muistapa se, että X=H, H=N ja että B=V ja ne omituiset koukerot ja ainakin viisi erillistä S-kirjainta omine suhuäänteineen, ottaa aikansa. Yleisimmät turistifraasit ovat jokseenkin hallussa ja yksittäisiä sanoja olen yrittänyt viljellä ahkeraan, joskus ovat jopa ymmärtäneet!

Tammi-helmikuun vaihteessa vietetään kiinalaista uutta vuotta ja aloitetaan hevosen vuosi. Olen saanut tähän mennessä kolme kutsua eri perheisiin pyhien aikaan. Ilmeisesti täällä on kolme virallista pyhäpäivää, mutta saattaa kestää hieman kauemminkin, näin on kerrottu. Osa paikallisista ei ymmärrä näiden juhlien suhteen vaan pitävät sitä ajan ja rahan haaskauksena. Kaikki kun pyörii syömisen ja juomisen ympärillä, lieneekö meillekin tuttua puuhaa?

Tässä rakennuksessa kämppä, yksi monista yliopistoista rakennuksen takana

Näkymä asunnon pihalta

     



Kaupungin keskustaa



Kahden pysähdyksen taktiikalla

Tämä blogi seuraa vapaaehtoistyöjaksoani Mongoliassa, Ulaanbaatarissa (myöh. UB). Olen täällä Kepa ry:n koordinoiman Etelän vapaaehtoisohjelman (Etvo) kautta. Ensimmäinen viikko täällä täyttyy piakkoin ja tarkoituksena on pysyä, mahdollisuuksien mukaan, aina joulukuulle 2014 asti. Työskentelen Suomen ylioppilaskuntien liiton paikallisessa kumppanijärjestössä Information, Education and Communication Centressä (IEC). Syksyn 2013 Etvo-haku ja sen jälkeiset koulutukset sekä omat lähtövalmistelut sujuivat suht hyvin, pientä säätöä oli esimerkiksi viisumin kanssa ja osittain vielä jatkuukin. Tästä myöhemmin lisää.

Järjestöllä on meneillään yhteisöryhmien kouluttamishanke. Tavoitteena on parantaa yhteisöryhmien toimintamahdollisuuksia kouluttamalla niiden jäseniä ja siten parantaa jäsenten tulonhankintamahdollisuuksia. Hankkeen aikana yhteisöryhmiä koulutetaan eri ammatillisista taidoista (esimerkiksi käsityöt, maitotuotteiden valmistus ja kasvien kasvattaminen), yhteistyötaidoista ja yritystoiminnasta sekä luodaan verkostoja eri toimijoiden välille. Omat työtehtävät tulevat ajan myötä selkiytymään.

Saapuminen Mongoliaan ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan ei edes kahden pysähdyksen taktiikalla. Helsinki-Istanbul meni loistavasti, mutta jatkolentoyhteydessä ollut tekninen välilasku Kirgisiaan muuttui suunnitellusta n. 1,5 tunnista 10 tunnin odotteluksi kentällä. Syynä oli UB:n savu/saaste/sumu -ilma, joten tämän selkiytymistä sitten odottelimme. Loppujen lopuksi laskeuduimme n. 8h myöhässä ja kuinkas ollakaan kirpeään pakkasilmaan. Koko matkalle osui vähintään neljä turvatarkastusta, mutta tietenkään mitään ongelmia ei tullut, mukavia kanssamatkustajia ja jo heti alkuunsa unohtumattomia kokemuksia.. Kentällä vastassa olivat toimistonjohtaja sekä kuskina yhden toimistotyöntekijän mies. Ennen asunnolle menoa piipahdimme syömään ja samalla tutustumaan toisiimme. Noin vajaan 40h valvomisen, pieniä torkahduksia lukuunottamatta, jälkeen alkoi unikin jo maittaa.

Suuntasimme siis asunnolleni, joka sijaitsee keskustan liepeillä noin 2-3 km päässä. Täällä minulla on isompi asunto 40,5m2, kuin Suomessa ja vuokra on noin kolmasosa. Tosin "pieniä" puutteita voi olla eikä vertailua oikeastaan miltään osin kannata omaan kämppään tehdä. Mutta maassa maan tavalla. Aloittamani kielikurssin tunnit ovat käytännössä oman ulko-oven takana eli sen suhteen ei ylimääräisiä matkustamisia tule. Kielikurssin antimistakin lisää tulevissa postauksissa.

Ensimmäiset päivät menneet käytännön asioita hoidellessa sekä kaupunkiin, toimistoon ja ihmisiin tutustuessa. Liikenne on aika mahdoton, jalankulkijoilla ei tunnu olevan arvoa lainkaan eli tienylityksen tavoitteena on pysyä hengissä. Autot tuntuvat kaahaavan summassa sinne tänne niin risteyksissä kuin kaistojen välissäkin. Joissakin isommissa risteyksissä on ihka oikea liikennepoliisi pilliin viheltämässä ja pamppua heiluttamassa, kai sillä jokin merkitys lopulta on. Olen varmaan näiden päivien aikana kuullut autojen tööttäilyä enemmän kuin Suomessa konsanaan. Ilma puolestaan on saasteinen tähän aikaan vuodesta ja sen kyllä huomaa. Niin, ja pakkastakin on ihan riittävästi noin -20C kieppeillä. Turistikierros ulkoilmamuseoissa oli ainutkertainen elämys, täytynee katsastaa paikat uudestaan kesäaikaan.