Kuulumisia

Tälle postaukselle ei ole sen syvällisempää aihetta, kunhan kirjoittelen kuulumisia. Joku Suomen päästä kyseli, että mitä minulle kuuluu. No, ihan hyvää, kiitos vaan. Vähänkö perinteinen vastaus... Iloni aurinkoisista ja lämpimistä kevätpäivistä on kokenut hienoisen kolauksen, kun viime viikko oli harmaata ja viileää sekä räntääkin sadellut. Toukokuun lumisateita odotellessa.

Tässäpä lyhyesti muutamia tänä aamuna mieleen tulleita toteamuksia: työpaikan lähistön ruokapaikat ovat jo tuttuja ja vakipaikkojen henkilökunta on jopa uskaltautunut vaihtamaan muutaman sanan kanssani. Voisin varmaan anoa myös työpaikan viereisen lähikaupan kanta-asiakaskorttia. Ulkomaalaisten tuttavuuksien yhteisö on kasvanut. Suolainen maitotee maistuu jo (?!). Vatsa on edelleen menemättä sekaisin. Työmatkalle on löytynyt vaihtoehtoinen reitti. Liha ja läski käyvät sulassa sovussa ruokalautaselta kohti ääntä. Kadun ylittäminen sujuu jo lähes kuin paikalliselta. Liikennepoliisi on tehnyt investoinnin ja hankkinut liikenteenohjaajalle korokkeen yhteen risteykseen. Myös uudet liikennevalot on bongattu.  

Kaupungissa on vapaa-ajan viettämiseen monia vaihtoehtoja. Löytyy teatteri, pari elokuvateatteria, kirjasto, uimahalli, museoita sekä muita kulttuurilaitoksia. Löytyy myös useampi tavaratalo, erikokoisia supermarketteja sekä esimerkiksi vaate- ja elektroniikkamerkkien omia myymälöitä. Lukuisia erilaisia palvelujakin olisi saatavilla, jos vain tietäisi, mitä kaikkea kylttien takaa löytyykään.

Lämpimien ilmojen myötä ovat koloistaan kaivautuneet niin pyöräilijät, koiranulkoiluttajat kuin valkonaamatkin. Turistikausi lienee muutenkin pyörähtämässä piakkoin todenteolla käyntiin...(vink vink).

Hmm...ja tänään syön...

Leffateatteri

Etualalla kivan pirteä rakennus työmatkan varrelta, takana UB:lle niin tyypillinen tilanne, kuinkahan kauan tuota on rakennettu..

Auton takana kolme lounaspaikkaa, toimisto sijaitsee saman rakennuksen toisella puolen

Museo

State Department Store



Mahdollisia tuliaisia?



Katos vaan, tämänkö sitten tilasin...

Tunnelmasta toiseen, kyllä ekoihmisen sydäntä lämmittää

Ja kun selkänsä kääntää niin...onneksi näyttää rakkautta joillakin riittävän:)

76 päivää

Kuinka aloittaa keskustelu ulkomaalaiselta näyttävän kanssa: " Hi, I´m not a dangerous man, can I ask you just one question?", "Do you speak russian/french/mongolian?", "Where are you from?" tai pelkkä "Hi". Edellä muutama esimerkki, joilla minua on täällä lähestytty. Se, tuleeko keskustelusta mitään vai tyssääkö heti alkuunsa, on sitten oma tekijänsä. Vaarattomaksi osoittautunut mies kertoi minulle elämäntarinaansa. Mies, joka halusi puhua ranskaa kanssani, kertoi omasta kokki-urastaan Pariisissa. Ulkomaalaisen kotimaan kysyjiä riittää ja tähän asti tieto Suomesta on aiheuttanut pelkästään positiivisia reaktioita. Jokusen kerran olen saanut piirtää maailmankartan ilmaan...

Kuulumisten kysely on osa jokapäiväistä keskustelua. Vaikka kyse on osittain small-talkista niin samalla ollaan oikeasti kiinnostuneita. Mitä kuuluu, onko kaikki hyvin, onko ongelmia, oletko viihtynyt, miten läheiset Suomessa voivat jne. Ja sillä mitä vastaan, on merkitystä. Vieraanvaraisuus on yksi niistä asioista, jonka haluaisin tuoda mukanani Suomeen. Voisiko askeleen kohti tuota aloittaa vaikka kysymällä vähän useammin toiselta kuulumisia tai pitämällä ylipäätään yhteyttä? Myönnän, että itsellänikin on tämän suhteen opittavaa. Ehkä aika täällä tekee tehtävänsä:)

Kohta kolme kuukautta on elämää UB:ssa takana. Tammikuun hyytävät pakkaset on vaihtuneet kevääseen ja aurinko ilahduttaa lämmöllään lähes päivittäin. Eilenkin tv:n säätiedotuksessa luvattiin, että tänään päivälämpötila on jopa +15 astetta! Tosin sekin on mahdollista, että yhden päivän aikana saa todistaa sään muuttuvan hetkessä ihan toiseksi. Ilmanlaadussa on edelleen suuria eroja päivästä toiseen, mutta itse en juurikaan ole siitä kärsinyt.

Työrintamalla mennään paljon hurjempaa kyytiä kuin alkuvuodesta. Olen saanut erinäisiä tehtäviä uuteen projektisuunnitelmaan liittyen. Lisäksi työn alla/mietinnässä ovat ainakin järjestön nettisivujen päivittäminen sekä tutustuminen sosiaaliseen yrittäjyyteen ja mikroluottoihin. Odotettavissa on myös ehkä pidempiaikainen vierailu toiselle hankealueelle Arkhangain provinssiin kevään kuluessa. Arkhangain keskukseen eli suurimpaan kaupunkiin on UB:sta matkaa n. 500 km ja se tarkoittaa suunnilleen kahdeksan tunnin bussimatkaa aroja pitkin.

Viime viikolla täällä järjestettiin maatalousmessut ja myös minä sain sinne kutsun. Kävin kuuntelemassa puheita, jotka liittyivät niin valtion kritisoimiseen, karjakkonaisiin kuin Kiinan vaikutusvaltaan Mongolian maataloudessa. Ulkona parlamenttitalon edustalla oli näytillä (aika niukka kattaus) mm. seuraavanlaisia härveleitä:

Näiden näkeminen vei ajatukset hetkeksi takaisin Espoon työpaikalle:)