Yrittäjyyttä

Pääsin tutustumaan hankkeen myötä perustettuihin yrittäjäryhmiin, kun vierailimme luoteis-UB:ssa parin ryhmän luona. Parinkymmenen minuutin bussimatka vei keskeltä vilkasta aamuruuhkaa, keskeltä töihin kiirehtiviä ihmisiä, keskeltä kaupungin sykettä suoraan jurttien, lautahökkeleiden, aidattujen maatilkkujen ja mutkittelevien kujien keskelle. Samalla maaston korkeuserot kasvoivat. Kukkuloiden rinteille muuttaa yhä enemmän paimentolaisia maaseudulta uuden alun toivossa, mutta ainakaan työpaikan löytäminen ei ole helppoa. Vielä kun samalla alueella asuvista suurin osa on samassa tilanteessa niin mahdollisuus ajautua huonoille teille on suuri. Onneksi on olemassa IEC:n kaltaisia järjestöjä, jotka omalla toiminnallaan haluavat puuttua vallitsevaan tilanteeseen.

Ensimmäinen ryhmä koostui neljästä naisesta. Kävimme vierailemassa yhdessä kodissa, jossa ryhmän oli tarkoitus kokoontua kuukausittaiseen yhteiseen palaveriin. Tällä kertaa muita jäseniä ei päässyt kuitenkaan paikalle eri syistä johtuen. Sain kuulla, että yksi ryhmän jäsen on pitänyt alueella pientä elintarvikekauppaa, mutta joutunut luopumaan siitä kannattamattomana. Ryhmä oli jakanut käsitöiden eri vaiheet siten, että yksi teki osan ja toinen jatkoi siitä. Lopputuloksena esimerkiksi sukkia ja töppösiä. Toiveena on, että he saisivat yhteisen tilan, jossa työskennellä.

Nämä tehty australialaisen lampaan villasta.

Toinen tapaamamme ryhmä oli yhden perheen muodostama. Heidän tavaramerkki on lampaan ja kamelin villasta valmistamat jurtan kiinnitysköydet. Laadukkaat ja hyvät köydet ovat kysyttyä tavaraa ja se onkin parhaiten kaupaksi käyvä tuote. Lisäksi perhe valmistaa saappaita sekä erikseen vielä saappaan pohjallisia. Perheen äiti kertoi, että hän on yrittänyt saada pankista lainaa yli seitsemän vuotta. Valitettavasti kukaan perheenjäsenistä ei ole vakituisessa työssä eikä heillä ole sellaista omaisuutta, joka kävisi vakuutena. Kuitenkin he suhtautuivat tulevaan luottavaisena ja heidän tavoitteena on saada toinen jurtta, jossa voisi työskennellä. Perheellä on myyntipöytä aivan heidän kotinsa vieressä vilkkaan kadun varrella ja kuuleman mukaan kauppa käy kohtuullisen hyvin.

Myyntipöytä kadun varrella, samalla tehdään uusia tuotteita. Kuvassa perheen äiti ja isä sekä oikealla järjestön edustajia.

Jurtan kiinnitysköydet voivat kestää vuosikymmeniä.

Perheen jurtta.

Molemmissa tapaamistamme ryhmistä löytyi halua laajentaa toimintaa. Haasteina nähtiin kunnollisen myyntipaikan löytäminen sekä koulutusten keskittyminen kaupunkiin. Keskustelimme myös ryhmien välisestä yhteydenpidosta, yhteisistä raaka-aine hankinnoista sekä mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä myynnin suhteen. Sain nähdä dokumentteja ja asiakirjoja, joita ryhmät täyttävät ja joiden avulla hanketta seurataan. Yhtenä kuukautena tulojen ja menojen suhde näyttää plussaa, toisena kuukautena miinusta. Yrittäjyyden iloja ja suruja.   

Maanantain mietteitä

Kun tänään aamulla saavuin toimistolle kello oli hieman yli 10. Kävelymatka asunnolta kestää noin kolme varttia, suunnilleen sama aika menee keskustaan kävellessä. Viime aikoina olen tosiaan kävellyt työmatkat, kun kelien suhteen tämä on ollut mahdollista. Pakkanen on pysytellyt -5-10c:n tienoilla ja iltapäivällä jo aurinkokin alkaa hiljalleen lämmittää. Työmatkan taittaminen kävellen ei olle minulle mitään uutta, teenhän samaa myös Suomessa, ja matkan pituuskin on suunnilleen samaa luokkaa. Toisin kuin Suomessa, täällä olen jo useamman kerran ollut ensimmäinen työpaikalla, kuten myös tänään. Tässäpä on ollut taas yksi uusi asia käsiteltäväksi. Toisaalta, työnteko yleensä jatkuu illalla myöhään, työt ei siis välttämättä lopu klo 16 vaan joskus ihan muulloin.

Sisällä toimistossa laitan vedenkeittimen päälle, painan vihreää nappia ja aukaisen läppärin uuteen päivään. Vihreän napin painallus kertoo mikä on tämän päivän nettitilanne. Toki on myös mahdollista, että päivän kuluessa netin toiminnassa esiintyy vaihtelua. Mutta hei, tämähän on ihan normaalia! Tähän kun vielä lisään, että näiden 1,5 kk aikana voi netittömät työpäivät/sähkökatkot laskea yhden käden sormilla niin hyvinhän tässä menee:) Avaan nettiradion ja jälleen kerran saan muistutuksen, että minä olen täällä ja moni muu etvo jossain hiukan lämpimämmässä, kun A. Abreu versioi "kylmästä lämpimään". Kyllä se lämmin täälläkin vielä koittaa, uskokaa pois. Eikä aikaakaan, kun Anna on taas äänessä.. Katson ulos ja ihan selvästi koen auringon lämmön. Tosin tänään on tuo ilmanlaatu aika heikko..

Ensimmäinen työkaveri saapuu puolenpäivän kieppeillä. Voi olla, että hän on myös tänään ainoa lisäkseni toimistolla. Tämä johtuu pelkästään siitä, että järjestön UB:n toimistolla työskentelee kolme työntekijää, joista tällä hetkellä vahvuudessa on kaksi. Edellisen hankevuoden raportointi sekä uuden, tulevan hankkeen suunnittelu aiheuttavat kiirettä. Osaan todella samaistua tunteeseen. Olen päässyt mukaan uuden hankesuunnitelman valmisteluun ja se on tuntunut hyvältä. Nähtäväksi jää minkälaisen panoksen pystyn uuden hankkeen suhteen antamaan.

Kello alkaa saavuttaa jo lounasajan (n. klo 14-15), syömään siis. Aivan nurkan takaa löytyy ainakin viisi ruokapaikkaa. Lounaan jälkeen vielä jonkin aikaa läppärin kimpussa ja kuin huomaamatta päivä alkaa hämärtyä iltaan. Jälleen yksi päivä hiljalleen takana. Suunta takaisin kohti asuntoa ja huomista päivää. Siitä voi tulla samanlainen kuin tästä päivästä tai sitten ihan jotain muuta. Työpäivä päättyy erimielisyyteen vessan oven kanssa ja siitä saamme täällä kunnon naurut aikaiseksi, mutta muuten kaikki hyvin Mongolian auringon alla...

Loppuun muutama kuva työmatkan varrelta:

Pyöreässä rakennuksessa ratkaistiin Tsagaan Sar painimestari

Työväline