Näkemiin Mongolia, terve taas Suomi!

Järjestyksessään toinen yritys palata takaisin Suomeen tuotti kuin tuottikin tulosta. Edellisessä postauksessa mainitsemani papereiden toimittaminen kahteen eri virastoon sekä pienen pieni, mutta ilmeisesti sitäkin tärkeämpi merkintä passiin, oli siis tarpeeksi. Viisumista ei sen sijaan tarvinnut enää huolehtia, onneksi. Pieniä "kauhunhetkiä" koin Moskovassa, kun kuulin nimeäni kuuluteltavan kaiuttimista! Että tännekö sitä sitten jäädään Snowden -tyyliin:) Mutta eipä hätiä, kotiin päästiin.

Mutta hei, nyt on aika kiittää kaikkia blogia lukeneita sekä kommentteja antaneita. Tämähän oli loppujen lopuksi aika kivaa puuhaa kertoilla näistä mun seikkailuista sekä muista jutuista. Aika meni nopeasti, joo tiedän, kuulostaa kliseeltä, mutta niin se vain on. Seuraavat pari kuukautta menevät lomaillessa ennen kuin päätän virkavapaani ja palaan takaisin sorvin ääreen. Huiman määrän kokemuksia ja muistoja rikkaampana.

Bayartai!

Tämän pojan haaveammatti on toimia urheiluvalmentajana. Pikkusisko touhusi menemään, mutta saatiin kuva ikuistettua. Tarvinneeko tähän mitään sen ihmeempiä kirjoittaa, kuva kertokoon puolestaan.