Maanantain mietteitä

Kun tänään aamulla saavuin toimistolle kello oli hieman yli 10. Kävelymatka asunnolta kestää noin kolme varttia, suunnilleen sama aika menee keskustaan kävellessä. Viime aikoina olen tosiaan kävellyt työmatkat, kun kelien suhteen tämä on ollut mahdollista. Pakkanen on pysytellyt -5-10c:n tienoilla ja iltapäivällä jo aurinkokin alkaa hiljalleen lämmittää. Työmatkan taittaminen kävellen ei olle minulle mitään uutta, teenhän samaa myös Suomessa, ja matkan pituuskin on suunnilleen samaa luokkaa. Toisin kuin Suomessa, täällä olen jo useamman kerran ollut ensimmäinen työpaikalla, kuten myös tänään. Tässäpä on ollut taas yksi uusi asia käsiteltäväksi. Toisaalta, työnteko yleensä jatkuu illalla myöhään, työt ei siis välttämättä lopu klo 16 vaan joskus ihan muulloin.

Sisällä toimistossa laitan vedenkeittimen päälle, painan vihreää nappia ja aukaisen läppärin uuteen päivään. Vihreän napin painallus kertoo mikä on tämän päivän nettitilanne. Toki on myös mahdollista, että päivän kuluessa netin toiminnassa esiintyy vaihtelua. Mutta hei, tämähän on ihan normaalia! Tähän kun vielä lisään, että näiden 1,5 kk aikana voi netittömät työpäivät/sähkökatkot laskea yhden käden sormilla niin hyvinhän tässä menee:) Avaan nettiradion ja jälleen kerran saan muistutuksen, että minä olen täällä ja moni muu etvo jossain hiukan lämpimämmässä, kun A. Abreu versioi "kylmästä lämpimään". Kyllä se lämmin täälläkin vielä koittaa, uskokaa pois. Eikä aikaakaan, kun Anna on taas äänessä.. Katson ulos ja ihan selvästi koen auringon lämmön. Tosin tänään on tuo ilmanlaatu aika heikko..

Ensimmäinen työkaveri saapuu puolenpäivän kieppeillä. Voi olla, että hän on myös tänään ainoa lisäkseni toimistolla. Tämä johtuu pelkästään siitä, että järjestön UB:n toimistolla työskentelee kolme työntekijää, joista tällä hetkellä vahvuudessa on kaksi. Edellisen hankevuoden raportointi sekä uuden, tulevan hankkeen suunnittelu aiheuttavat kiirettä. Osaan todella samaistua tunteeseen. Olen päässyt mukaan uuden hankesuunnitelman valmisteluun ja se on tuntunut hyvältä. Nähtäväksi jää minkälaisen panoksen pystyn uuden hankkeen suhteen antamaan.

Kello alkaa saavuttaa jo lounasajan (n. klo 14-15), syömään siis. Aivan nurkan takaa löytyy ainakin viisi ruokapaikkaa. Lounaan jälkeen vielä jonkin aikaa läppärin kimpussa ja kuin huomaamatta päivä alkaa hämärtyä iltaan. Jälleen yksi päivä hiljalleen takana. Suunta takaisin kohti asuntoa ja huomista päivää. Siitä voi tulla samanlainen kuin tästä päivästä tai sitten ihan jotain muuta. Työpäivä päättyy erimielisyyteen vessan oven kanssa ja siitä saamme täällä kunnon naurut aikaiseksi, mutta muuten kaikki hyvin Mongolian auringon alla...

Loppuun muutama kuva työmatkan varrelta:

Pyöreässä rakennuksessa ratkaistiin Tsagaan Sar painimestari

Työväline