Tsagaan Sar tai valkoinen kuukausi on Mongolialainen uusi vuosi. Tänä vuonna tämä kansalle tärkeä juhla osui tammi-helmikuun vaihteeseen ja uuden vuoden aattoa juhlittiin 30.1. Pyhäpäivien lukumäärä vaihtelee ja töihin tulon kanssa ei ole kuulema niin nuukaa, näin minulle kerrottiin. Tärkeintä juhlassa on yhdessäolo perheen ja läheisten kanssa syöden ja juoden paikalliseen tyyliin. Lisäksi vierailut ystävien ja sukulaisten luona ovat ehdottoman tärkeitä.
Toki myös koko uuden vuoden aattopäivän kestävällä painiturnauksella on tärkeä rooli ja sitä seurataankin tv:stä ahkeraan. Alunperin 256 painijaa karsivat vähitellen siten, että aina voittaja pääsee jatkoon ja häviäjä tippuu pelistä pois. Loppujen lopuksi sain todistaa illalla noin klo 21, kun vanha ja voittamaan tottunut mestari niittasi nuoren haastajansa. Palkintona oli uusi titteli ja se onkin tavoittelemisen arvoinen. Heinäkuussa järjestettävien Naadam-juhlien painiturnauksen palkinnot ovat puolestaan sitten jotain muuta eli rahaa, autoja ja kaikenlaista tavaraa. Painin ohella myös judo on kansan suosiossa ja miksipä ei, kun jopa olympiamitaleita on tästä lajista saatu.
Pääsin tutustumaan jälleen yhden erilaisen kulttuurin piirteisiin, kun pyhien aikaan vierailin kolmessa eri perheessä. Näissä kaikissa mentiin samalla kaavalla eli vieras istutettiin oikopäätä ruokapöydän ääreen ja sitten eikun syömään ja juomaan. Tarjolla oli lammasta useammassa eri muodossa, boozeja (höyrytettyjä lihanyyttejä), salaatteja sekä muuta pientä suolaista ja makeaa syötävää. Juomapuolen tietysti voi jo arvatakin eli vodkaa sekä eri eläinten maitoa tarjottiin ja nyt olen sitten minäkin maistellut niin käynyttä tamman maitoa kuin kamelin maitoa. Uusia makuelämyksiä! Ihan heti ei meistä kavereita tullut, voineeko muuta sanoa..
Tsagaan Sar on nimenomaan ilon ja onnellisuuden juhla, koska tästä alkaa kevään ja kesän eli uuden odotus. Valitettavasti joku lienee ollut asiasta eri mieltä ja tällä viikolla on ollut hyytävän kylmät ilmat! Kevään tuloa siis vielä odotellaan.
Mongolia ei liene kovinkaan kuuluisa omasta ruokakulttuuristaan. Tarjolla on monenlaista paikallista syötävää ja riisi, nuudelit, perunat ja eri eläinten liha eri muodoissaan ovat pääosissa sekä toki maitotuotteet. Pieniä ruokakauppoja on lähes vieri vieressä ja melkeinpä ihan mistä tahansa voi sellaisen löytää. Isommissa supermarketeissa on tietysti huomattavasti laajempi valikoima. Myöskään ravintolan tai astetta vaatimattomamman ruokapaikan löytämisessä ei tule hankaluuksia. Sitä vastoin hankaluus voi tulla sitten, kun pitäisi saada menusta selvää. Tähän asti kuitenkin kaikki mitä eteen on tuotu, on myös syöty.
Linkin takaa löytyy vähän lisäinfoa juhlasta, kuvia arvovaltaisista henkilöistä, painimestarista sekä tästä "kakkutornista", joita oli jokaisessa perheessä. Tornin korkeus määritellään jokseenkin näin, nuori perhe: 3 kerrosta, keski-ikäinen perhe 5 kerrosta ja vanha perhe 7 kerrosta tai enemmän. Pääasia on, että alimmainen ja ylimmäinen kerros ovat onnellisuuden kerroksia ja välissä onnen ja epäonnen hetket vuorottelevat. Kakku pinotaan valtavista kekseistä, päällimmäiseksi laitetaan kakkupohja ja kaikki tämä koristellaan, pääosin valkoisin koristein, 3 päivää ennen syömistä.
http://www.infomongolia.com/ct/ci/7365
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti